1965-1975 Betonilähiöiden ja ruutukaavojen vuosikymmen

1960-luvun ja 1970-luvun vaihdetta siivitti voimakas usko teknologiaan ja sen avulla saavutettavaan elintason jatkuvaan parantumiseen. Asuinolojen kohentaminen ja väestön muutto maaseudulta keskuksiin edellytti kiivasta rakentamistahtia. Asuntotuotannon avainsanoja olivat tehokkuus, teollinen sar- jatuotanto, esivalmisteiset rakennusosat, moduulimitoitus ja standardointi.

Intiön kerrostaloalue Oulussa edustaa hyvin 1970-luvun alun asuntotuotannon pyrkimyksiä ja virtauksia. Yhdyspankki ja Rakennusvoima Oy toteuttivat Intiön aluerakennuskohteena, mikä oli tuolloin yleinen tapa ratkaista vallitsevaa asuntopulaa. Alueesta järjestettiin suunnittelukilpailu, jonka arkkitehdit Eero Huotari ja Martti Väisänen voittivat. Kilpailun pohjalta syntynyt asemakaava edustaa onnistuneella tavalla aikakauden pyrkimyksiä. Liikenne ja pysäköinti sijoitettiin alueen reunoille ja alueen keskelle jätettiin laaja autoliikenteeltä rauhoitettu aluepuisto.

Pitkälle standardisoidun elementtirakentamisen puitteissa arkkitehdin vaikutusmahdollisuudet rakennusten arkkitehtuuriin olivat rajoitetut. Käytettävissä oli lähinnä kaksi ulkoseinätyyppiä, harmaa betoni tai pesubetoni, jossa kiviaines oli pesty näkyviin. Näiden materiaalivaihtoehtojen taitavalla käytöllä Huotari ja Väisänen onnistuivat saamaan Intiön rakennuksista aikakauden normaalitasoa kauniimpia ja tasapainoisempia. Rakennukset ovat myös teknisesti kestäneet hyvin aikaa, eikä niihin ole tarvinnut tehdä näkyviä muutoksia.

Arkkitehtien Marjatta ja Martti Jaatisen Oulun Vänmanninsaarelle suunnittelema teatteri ja kirjasto ovat moduuliruudukkoon perustuvaa pelkistettyä betoniarkkitehtuuria ja edustavat puhtaimmillaan 1960-luvun loppupuolen arkkitehtuurin virtauksia. Rakennukset ovat harvoja toteutuneita osia 1960-luvun monumentaalikeskussuunnitelmasta, joka perustui Jaatisten vuonna 1962 voittamaan yleiseen arkkitehtikilpailuun. Teatteri valmistui vuonna 1972 ja kirjasto vuonna 1981.

Kirjaston rakentamisaikainen suunnittelu hoidettiin suurelta osin Oulun sivutoimistossa, missä suunnittelusta vastasi arkkitehti Jyrki Tiensuu. Oulun kaupunki samoin kuin valtion rakennushallitus edellyttivät tuolloin, että muidenkin suurten raken- nushankkeiden, kuten yliopiston ja keskussairaalan suunnittelua varten Ouluun perustettiin sivutoimistot. Maan parhaiden arkkitehtitoimistojen sivutoimistot työllistivät laajan joukon Oulun yliopistosta vasta valmistuneita arkkitehteja sekä opintojen loppuvaiheessa olevia opiskelijoita. Näin jo koulutuksen alkuvuosina suuri osa valmistuneista arkkitehdeista pystyi jäämään Pohjois-Suomeen. Saadun kokemuksen myötä Ouluun syntyi sittemmin myös useita paikallisia arkkitehtitoimistoja.

Teatteri on sittemmin saanut laajennuksen vuonna 2004. Laajennuksen sekä samassa yhteydessä teatterirakennuksen perus- korjauksen on suunnitellut oululainen arkkitehtitoimisto Seppo Valjus, jossa työstä vastasi arkkitehti Sampo Valjus.

Vuonna 2013 ikkunoiden uusimisen yhteydessä kirjaston lasijulkisivusta poistettiin rakennusajan energiansäästönormien aiheuttama umpinainen osa. Näin rakennus sai Jaatisten alun perin rakennukselle suunnitteleman ilmeen. Korjaustöiden suunnittelijana oli oululainen arkkitehtitoimisto HML, jossa työstä vastasi arkkitehti Jukka Lahtinen.